Tähän mennessä ei vielä korealainen kulttuuri ole kulttuurishokkeja aiheuttanut. Ehkäpä siksi, että ulkoisesti tämä maa on aika lailla koto-Suomen kaltainen. Länsimaisen pinnan alla kuitenkin perinteet elävät vielä vahvoina. Varmasti ennemmin tai myöhemmin silmät tälle kulttuurille avautuvat sen verran, että hirveän tiukasti normitetu elämä alkaa nyppiä ja koti-ikäväkin kaihertaa. Paikallisilla on outoja tapoja, muun muassa hampaiden peseminen wc:ssä aiheutti kummastelua ja kadulla tanssiminen taitaa olla aivan ehdottoman nou-nou. Onneksi länkkärinä voi aika lailla hölmöillä ainakin toistaiseksi.
Yleisfiilis on hyvä, mutta väsynyt. Pikkuhiljaa asuntolamme Keli-house on alkanut tuntua kodilta. Löysin tänään paikallisesta jättisuuresta tavaratalosta, E Martista tietokoneeseen liitettävät kaiuttimet budjettihinnalla, n. 25 000 wonia (eli about 20 euroa). Elämänlaatu parantui välittömästi, kun ilmastointilaitteen pörinän tilalla on vihdoinkin musiikkia!
Aiemmin viikolla päivän musiikkipläjäys kun on pitänyt hakea paikallisesta karaokesta, noraebangista. Tällaisia karaokehuoneita onkin kahlattu läpi niin pelitalossa kuin deluxe-noraebangissakin, jossa karaoken lisäksi hintaan kuului mm. jätskiannoksia. Hintataso noin illanviettoa ajatellen on Suomi-tytön makuun sen verran sopuisa, että ahkera Daegun kaupunkiin tutustuminen todella kannattaa!
Noraebangin lisäksi muuta tsekkaamisen arvoista on löytynyt ravintoloista. Perinneviina (eli kuta kuinkin kossuvissy ilman hiilihappoja) on täälläpäin nimeltään soju. Hintataso puolen litran pullolta pyörii samoissa lukemissa lähdeveden kanssa ja kyseistä jumalten juomaa saa lähes joka kaupasta ja kioskista. Pikkujanoon tarjotaan sojua jopa parin desin pillimehupurkeista pilleineen päivineen. Sojun makuun pääsee myös ravintoloissa, joissa muiden perinnepöperöiden ohessa on sitä kumottu meidän vaihtareiden kurkkuun shotti jos toinenkin.
Sunnuntaidarran kunniaksi olenkin sitten koko päivän pähkäillyt sitä, mitä kaikkea täälläpäin maailmaa pitää ehdottomasti päästä puuhaamaan - ja milloin. Angelan, erään vaihtaritytön kanssa, juteltiin siitä, kuinka vielä syyslämpimien aikana olisi asiaa käydä retkellä Busanissa, Etelä-Korean toiseksi suurimmassa kaupungissa, joka on ilmapiiriltään kuulopuheiden mukaan paljon Daegua vapaamielisempi. Lisäksi lähialueen temppelit pitää ehdottomasti käydä koluamassa. Intiasta näille nurkille hiipinyt buddhalaisuus nimittäin on elänyt täällä maan eteläosissa vahvimmillaan ja sillä viisin temppelialueet ovat kuulemma upeampia kuin missään!
Muita kalenterimerkinnän arvoisia tapahtumia ovat ehdottomasti syyskuun taidefestari ja martial art -festari. Niistä sitten enemmän hehkutusta kuun loppupuolella. Ihan nyt justiinsa täytyis mennä nukkumaan.
Kommentit